Suomen Lääkäriliiton erityispätevyysjärjestelmä perustettiin vuonna 1993. Järjestelmän tarkoituksena on tukea jäsenistön täydennyskoulutusta ja ammatillista kehittymistä. Erityispätevyyttä voidaan pitää lisäansiona. Erityispätevyysjärjestelmä täydentää asetuksella säädettyä erikoislääkärikoulutusta ja tiedekuntien suunnittelemaa lisäkoulutusjärjestelmää, jotka eivät voi täysin kattaa lääketieteen kehittyvää kenttää. Erityispätevyysjärjestelmä tukee terveydenhuoltojärjestelmän ja hoidon laadun kehittämistä. Erityispätevyys on pääsääntöisesti kahden tai useamman erikoisalan yhteinen.
Kehityksellinen neuropsykiatria sisältää
varhaislapsuudessa, lapsuudessa tai nuoruusiässä alkaneet häiriöt, joissa on
kognitiivisia, emotionaalisia ja käyttäytymisen ongelmia jossain kehityksen
vaiheessa ja joiden patogeneesissä biologisten tekijöiden osuus on merkittävä
(Gillberg 1995). Oireet jatkuvat usein aikuisikään. Näiden varsinaisten neuropsykiatristen
sairauksien (esim. aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD ja autismikirjo)
lisäksi on neurologisia sairauksia, joissa voi olla psykiatrisia oireita ja
psykiatrisia sairauksia, joiden neurobiologiasta on enenevästi tietoa. ADHD:n yleisyys on lapsiväestössä 3-5 % ja
autismikirjon häiriöitä on ainakin 0,6 %:lla väestöstä. Tuoreen suomalaisen
selvityksen mukaan lisätutkimuksia ja
tukitoimia tarvitsi 4-vuotiaana 17.6 % ja 5-vuotiaana 22,9 % lapsista
leikki-ikäisen lapsen neurologisen arvion Lenen perusteella.(Valtonen ym.
Suomen Lääkärilehti 2004). Nämä ovat niitä erityislapsia, joilla on
leikki-iässä kehityksen erityisvaikeuksia ja joiden kliininen kuva usein
laajenee neuropsykiatrisiksi ongelmiksi kietoutuessaan lapsen
sosioemotionaaliseen kehitykseen.
Lastenlääkärien, -neurologien ja -psykiatrien yhteisen kokemuksen mukaan lasten neuropsykiatriset ongelmat ovat yksi suurimmista haasteista kliinisessä työssä niiden suuren esiintyvyyden ja vaikeahoitoisen oirekuvan vuoksi. Vilkas kansainvälinen tutkimus tuo jatkuvasti uutta tietoa näiden oireistojen ymmärtämiseksi ja hoidon kehittämiseksi. Diagnostiikka ja hoitokäytännöt ovat Suomessa hitaasti muuttuneet ja vaihtelevat paikkakunnittain ja vastuutahosta riippuen. Lääketieteen erikoisalat toimivat eri tavoin, lisäksi sosiaalitoimi hoitaa näiden perheiden asioita omalla tavallaan. Ensimmäinen hoitopaikka saattaa määräytyä sattumanvaraisesti. Ongelmien selvittely useassa eri hoitopaikassa peräkkäin kuluttaa lapsen, perheen ja hoitojärjestelmän resursseja sekä viivästyttää diagnoosia ja heikentää hoidon tuloksellisuutta. Erikoissairaanhoidossa tämä saattaa tarkoittaa päällekkäisiä tutkimuksia usealla erikoisalalla. Vallitsevasta nykytilanteesta tulisi päästä eteenpäin, ja se tarkoittaa yhteisten hoitolinjojen kehittämistä. Tähän tarvitaan yhteinen kieli, jaettu osaaminen ja liian erillään olevien erikoisalojen lähentyminen. Tavoitteeseen päästään yhteisen koulutuksen ja moniammatillisen ryhmätyöskentelyn kehittämisen kautta.
Erityispätevyyden suoritettuaan koulutettu
- on perehtynyt ihmisen
biopsykososiaaliseen kokonaisuuteen sekä normaaliin ja poikkeavaan kehitykseen
(psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen).
- on perehtynyt perimän ja ympäristön vuorovaikutukseen ja niiden osuuteen hermoverkostojen kehittymisessä ja toiminnassa
- tuntee kehitykselliset neuropsykiatriset
sairaudet, niiden diagnostiikan, taudinkulun, hoitomahdollisuudet ja ennusteen
sekä niitä koskevan lainsäädännön
- osaa moniammatillisen ja verkostotyöskentelyn
oman erikoisalansa edustajana perhekeskeinen työote huomioiden
- osaa toimia kehityksellisen neuropsykiatrian asiantuntijana omalla erikoisalallaan ja
kykenee osallistumaan opetus- tutkimus ja kehittämistyöhön
3.1. Pohjakoulutus
Erityispätevyys edellyttää erikoislääkärin tutkintoa jollakin seuraavista lääketieteen erikoisaloista: lastenpsykiatria, lastenneurologia, lastentaudit, nuorisopsykiatria, psykiatria, neurologia. Pohjakoulutukseksi voidaan perustelluista syistä hyväksyä myös muun alan erikoislääkäritutkinto.
3.2. Käytännön palvelu
Käytännön palvelun vähimmäispituus on kolme (3)
vuotta. Hyväksyttävien palvelujen suorittamista ei ole sidottu työnantajan julkisoikeudelliseen
asemaan, vaan palvelun tosiasiallinen sisältö on ratkaiseva. Sen tulee
kuitenkin sisältää vähintään 6 kk lasten/nuoriso/aikuispsykiatrista ja
vähintään 6kk lasten/aikuisneurologista palvelua ja sen on tapahduttava
yksikössä, jossa neuropsykiatrista diagnostiikkaa, hoitoa ja kuntoutusta
toteutetaan moniammatillisen työryhmän työnä.
3.3. Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta vaaditaan vähintään 120 tuntia. Erityispätevyystoimikunta arvioi, että koulutus on riittävää, ajankohtaista ja laaja-alaista ja hankittu viimeisen 10 vuoden aikana.
3.4. Kuulustelu
Erityispätevyystoimikunta järjestää 1-2 kertaa
vuodessa valtakunnallisen kuulustelun, jonka kuulustelijat toimikunta valitsee
ja joita tulee olla vähintään kaksi. Kuulustelusta ilmoitetaan Suomen
Lääkärilehdessä ja Suomen Lääkäriliiton kotisivuilla. Kuulusteluun
ilmoittaudutaan Suomen Lääkäriliiton koulutussihteerille noin kuukautta ennen.
Kuulustelu on maksuton. Kuulusteluun voi osallistua, kun vähintään kaksi
kolmasosaa (2/3) sekä teoreettisesta että käytännön koulutuksesta on suoritettu.
Kuulustelussa vaadittava kirjallisuus (päivitetään
tarvittaessa, vähintään 3 vuoden välein):
1. Lastenpsykiatrian ja
lastenneurologian käytössä olevat
suomenkieliset oppikirjat soveltuvin osin
2. Gillberg C. Clinical Child Neuropsychiatry, 2nd ed. New
York: Cambridge University Press, 2001
3. Sandberg S. Hyperactivity and Attention Disorders of Childhood, 2nd
Edition 2002
4. Gillberg C, Coleman M. The biology of the autistic syndromes, 3rd
ed. London, Mac Keith Press 2000
5. Kutcher S. Practical child and
adolescent psychopharmacology, Cambridge university press 2002
6. Attwood T. Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille, Haukkarannan koulun ohjauspalvelut, Jyväskylä 2005
7. Kognitiivisen
psykoterapian käytössä oleva suomenkielinen
oppikirja
9. Lehdet, kolme viimeistä vuosikertaa
(soveltuvin osin):
Opetus 2000- sarjan kirjat:
Michelson,
K., Saresma, U., Valkama, K. & Virtanen, P. : MBD ja ADHD - diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen. Helsinki: PS-Kustannus
2000.
Gillberg
C: Touretten oireyhtymä. PS-kustannus 2001
Gillberg
C: Nörtti, nero vai normaali. Atena kustannus
1999
Kerola K,
Kujanpää S ja Timonen T: Autismikuntoutus
ADHD ja autismi:
Barcley R, Attention-Deficit Hyperactivity Disorder: A
Handbook for Diagnosis and Treatment, Second Edition. New york: The Guilford Press, 1998
Klin A, Volkmar
F, Sparrow S, Asperger Syndrome. Guilford Press New York London 2000
Jokin seuraavista neurotiedettä ja
psykoanalyyttistä tai –dynaamista näkökulmaa yhdistävä teos:
Siegel D.J. The Developing
Mind: Toward a neurobiology of interpersonal experience. New York: Guilford
1999
Palombo J. Learning Disorders and Disorders of the Self in
Children and adolescents. New York, London: W.W. Norton, 2001
Corrigall J. Wilkinson H: Revolutionary Connections,
psychotherapy and neuroscience. London: Karnac 2003.
Pally R The mind
and brain relationships. London: Karnac 2001.
Attachment approach to life cycle
Davis H. On learning
from the patient
Psykiatrisia
hoitomuotoja kuvaavaa kirjallisuutta:
Evidence-Based Psychotherapies for children and
Adolescents. Lontoo 2003.
Suositeltavia
lehtiä:
European Child and Adolescent
Psychiatry
Journal of Learning Disabilities
Journal of Child and Adolescent
Psychopharmacology
Journal of Autism and Developmental
Disorders
Autism
Erityispätevyystoimikunta myöntää yksiköille anomuksesta oikeuden toimia koulutuspaikkana, mahdollisesti määräaikaisesti. Kun koulutuspaikkaoikeutta haetaan, yksikön tulee esittää suunnitelma koulutuksen järjestämisestä, sisällöstä ja nimetä koulutuksesta vastaava henkilö, jolla tulee olla alan erityispätevyys. Mikäli koulutuspaikaksi hyväksytyn yksikön edellytykset toimia koulutuspaikkana oleellisesti muuttuvat, siitä tulee ilmoittaa erityispätevyystoimikunnalle, joka harkitsee, voiko koulutuspaikkaoikeus jatkua.
Erityispätevyystoimikunnassa on 6-9 jäsentä. Suomen
Lastenpsykiatriyhdistystä ja Suomen Lastenneurologiyhdistystä pyydetään
kumpaakin nimeämään erityispätevyystoimikuntaan kolme jäsentä. Pyritään
siihen, että kaikki yliopistolliset
sairaanhoitopiirit olisivat edustettuina. Lisäksi Suomen Psykiatriyhdistys,
Suomen Lastenlääkäriyhdistys ja Suomen
Neurologiyhdistys voivat halutessaan
nimetä kukin yhden edustajan. Erityispätevyystoimikunnan jäsenet nimetään
kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Erovuorossa on kerrallaan 2 jäsentä.
Toimikunta myöntää koulutuspaikkaoikeudet, nimeää kouluttajat, hyväksyy teoreettisen kurssimuotoisen koulutuksen ja valvoo koulutusta. Toimikunta valitsee kuulustelijat ja tekee esityksen Suomen Lääkäriliiton koulutusvaliokunnalle erityispätevyyden myöntämiseksi.
Ohjeet (Word-muodossa) ja suunnitelmalomakkeen voi
pyytää Lääkäriliiton koulutusosastolta tai suoraan Lääkäriliiton kotisivuilta.
7. Nimikkeen
käyttö
Neuropsykiatrian erityispätevyysnimikettä käytetään vain oman erikoislääkärinimikkeen yhteydessä ja oman erikoisalan kohderyhmän potilaiden hoidossa. Virkaa haettaessa erityispätevyyttä voidaan pitää lisäansiona.
Kolmen vuoden siirtymäaikana Suomen Lääkäriliiton
koulutusvaliokunta voi myöntää erityispätevyyden erityispätevyystoimikunnan esityksestä lääkärille, jonka tiedot
ja taidot täyttävät ohjelmassa asetetut tavoitteet, siirtymäajan määräyksin eli
jo hankituilla ansioilla ilman kuulustelua.
Kaija Ikäheimo (pj ), Arja Voutilainen (sihteeri),
Eeva Aronen, Harri Arikka, Irma Moilanen, Anna-Kaarina Roto, Lennart von Wendt,
Liisa Virkkunen.
Työryhmä pyytää hyväksynnän erityispätevyysohjelman luonnoksesta Suomen lastenpsykiatriyhdistykseltä ja Suomen Lastenneurologiyhdistykseltä.
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri
Kaija Ikäheimo