Kehityksellisen neuropsykiatrian erityispätevyys

 

 

1. Tausta / perustelut

 

Suomen Lääkäriliiton erityispätevyysjärjestelmä perustettiin vuonna 1993. Järjestelmän tarkoituksena on tukea jäsenistön täydennyskoulutusta ja ammatillista kehittymistä. Erityispätevyyttä voidaan pitää lisäansiona. Erityispätevyysjärjestelmä täydentää asetuksella säädettyä erikoislääkärikoulutusta ja tiedekuntien suunnittelemaa lisäkoulutusjärjestelmää, jotka eivät voi täysin kattaa lääketieteen kehittyvää kenttää. Erityispätevyysjärjestelmä tukee terveydenhuoltojärjestelmän ja hoidon laadun kehittämistä. Erityispätevyys on pääsääntöisesti kahden tai useamman erikoisalan yhteinen.

 

Kehityksellinen neuropsykiatria sisältää varhaislapsuudessa, lapsuudessa tai nuoruusiässä alkaneet häiriöt, joissa on kognitiivisia, emotionaalisia ja käyttäytymisen ongelmia jossain kehityksen vaiheessa ja joiden patogeneesissä biologisten tekijöiden osuus on merkittävä (Gillberg 1995). Oireet jatkuvat usein aikuisikään. Näiden varsinaisten neuropsykiatristen sairauksien (esim. aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD ja autismikirjo) lisäksi on neurologisia sairauksia, joissa voi olla psykiatrisia oireita ja psykiatrisia sairauksia, joiden neurobiologiasta on enenevästi tietoa.  ADHD:n yleisyys on lapsiväestössä 3-5 % ja autismikirjon häiriöitä on ainakin 0,6 %:lla väestöstä. Tuoreen suomalaisen selvityksen mukaan lisätutkimuksia ja tukitoimia tarvitsi 4-vuotiaana 17.6 % ja 5-vuotiaana 22,9 % lapsista leikki-ikäisen lapsen neurologisen arvion Lenen perusteella.(Valtonen ym. Suomen Lääkärilehti 2004). Nämä ovat niitä erityislapsia, joilla on leikki-iässä kehityksen erityisvaikeuksia ja joiden kliininen kuva usein laajenee neuropsykiatrisiksi ongelmiksi kietoutuessaan lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen.

 

Lastenlääkärien, -neurologien ja -psykiatrien yhteisen kokemuksen mukaan lasten neuropsykiatriset ongelmat ovat yksi suurimmista haasteista kliinisessä työssä niiden suuren esiintyvyyden ja vaikeahoitoisen oirekuvan vuoksi. Vilkas kansainvälinen tutkimus tuo jatkuvasti uutta tietoa näiden oireistojen ymmärtämiseksi ja hoidon kehittämiseksi. Diagnostiikka ja hoitokäytännöt ovat Suomessa hitaasti muuttuneet ja vaihtelevat paikkakunnittain ja vastuutahosta riippuen. Lääketieteen erikoisalat toimivat eri tavoin, lisäksi sosiaalitoimi hoitaa näiden perheiden asioita omalla tavallaan. Ensimmäinen hoitopaikka saattaa määräytyä sattumanvaraisesti. Ongelmien selvittely useassa eri hoitopaikassa peräkkäin kuluttaa lapsen, perheen ja hoitojärjestelmän resursseja sekä viivästyttää diagnoosia ja heikentää hoidon tuloksellisuutta. Erikoissairaanhoidossa tämä saattaa tarkoittaa päällekkäisiä tutkimuksia usealla erikoisalalla. Vallitsevasta nykytilanteesta tulisi päästä eteenpäin, ja se tarkoittaa yhteisten hoitolinjojen kehittämistä. Tähän  tarvitaan yhteinen kieli, jaettu osaaminen ja liian erillään olevien erikoisalojen lähentyminen.  Tavoitteeseen päästään yhteisen koulutuksen ja moniammatillisen ryhmätyöskentelyn kehittämisen kautta.

 

 

2.  Koulutuksen tavoitteet

 

Erityispätevyyden suoritettuaan koulutettu

 

­­- on perehtynyt ihmisen biopsykososiaaliseen kokonaisuuteen sekä normaaliin ja poikkeavaan kehitykseen (psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen).

- on perehtynyt perimän ja ympäristön vuorovaikutukseen ja niiden osuuteen hermoverkostojen kehittymisessä ja toiminnassa

- tuntee kehitykselliset neuropsykiatriset sairaudet, niiden diagnostiikan, taudinkulun, hoitomahdollisuudet ja ennusteen sekä niitä koskevan lainsäädännön

- osaa moniammatillisen ja verkostotyöskentelyn oman erikoisalansa edustajana perhekeskeinen työote huomioiden

- osaa toimia kehityksellisen neuropsykiatrian  asiantuntijana omalla erikoisalallaan ja kykenee osallistumaan opetus- tutkimus ja kehittämistyöhön

 

 

3. Ohjelman sisältö

 

3.1. Pohjakoulutus

 

Erityispätevyys edellyttää erikoislääkärin tutkintoa jollakin seuraavista lääketieteen erikoisaloista: lastenpsykiatria, lastenneurologia, lastentaudit, nuorisopsykiatria, psykiatria, neurologia. Pohjakoulutukseksi voidaan perustelluista syistä hyväksyä myös muun alan erikoislääkäritutkinto.

 

 

3.2. Käytännön palvelu

 

Käytännön palvelun vähimmäispituus on kolme (3) vuotta. Hyväksyttävien palvelujen suorittamista ei ole sidottu työnantajan julkisoikeudelliseen asemaan, vaan palvelun tosiasiallinen sisältö on ratkaiseva. Sen tulee kuitenkin sisältää vähintään 6 kk lasten/nuoriso/aikuispsykiatrista ja vähintään 6kk lasten/aikuisneurologista palvelua ja sen on tapahduttava yksikössä, jossa neuropsykiatrista diagnostiikkaa, hoitoa ja kuntoutusta toteutetaan moniammatillisen työryhmän työnä.

 

 

3.3. Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus

 

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta vaaditaan vähintään 120 tuntia. Erityispätevyystoimikunta arvioi, että koulutus on riittävää, ajankohtaista ja laaja-alaista ja hankittu viimeisen 10 vuoden aikana.

 

 

3.4. Kuulustelu

 

Erityispätevyystoimikunta järjestää 1-2 kertaa vuodessa valtakunnallisen kuulustelun, jonka kuulustelijat toimikunta valitsee ja joita tulee olla vähintään kaksi. Kuulustelusta ilmoitetaan Suomen Lääkärilehdessä ja Suomen Lääkäriliiton kotisivuilla. Kuulusteluun ilmoittaudutaan Suomen Lääkäriliiton koulutussihteerille noin kuukautta ennen. Kuulustelu on maksuton. Kuulusteluun voi osallistua, kun vähintään kaksi kolmasosaa (2/3) sekä teoreettisesta että käytännön koulutuksesta on suoritettu.

 

Kuulustelussa vaadittava kirjallisuus (päivitetään tarvittaessa, vähintään 3 vuoden välein):

 

1. Lastenpsykiatrian  ja  lastenneurologian käytössä olevat  suomenkieliset oppikirjat soveltuvin osin

2. Gillberg C. Clinical Child Neuropsychiatry, 2nd ed. New York: Cambridge University Press, 2001

3. Sandberg S. Hyperactivity and Attention Disorders of Childhood, 2nd Edition 2002

4. Gillberg C, Coleman M. The biology of the autistic syndromes, 3rd ed. London, Mac Keith Press 2000

5. Kutcher S. Practical child and adolescent psychopharmacology, Cambridge university press 2002

6. Attwood T. Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille, Haukkarannan koulun ohjauspalvelut, Jyväskylä 2005

7. Kognitiivisen psykoterapian käytössä oleva suomenkielinen oppikirja

 

8. AACAPin päivitetyt käypähoito-ohjeet

 

9. Lehdet, kolme viimeistä vuosikertaa (soveltuvin osin):

 

Suositeltavia:

 

Opetus 2000- sarjan kirjat:

                

Michelson, K., Saresma, U., Valkama, K. & Virtanen, P. : MBD ja ADHD - diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen. Helsinki: PS-Kustannus 2000.

Gillberg C: Touretten oireyhtymä. PS-kustannus 2001

Gillberg C: Nörtti, nero vai normaali. Atena kustannus  1999

Kerola K, Kujanpää S ja Timonen T: Autismikuntoutus 

 

ADHD ja autismi:

 

Barcley R, Attention-Deficit Hyperactivity Disorder: A Handbook for Diagnosis and Treatment, Second Edition. New york: The  Guilford Press, 1998

Klin A, Volkmar F, Sparrow S, Asperger Syndrome. Guilford Press New York London 2000

 

 

Jokin seuraavista neurotiedettä ja psykoanalyyttistä tai –dynaamista näkökulmaa yhdistävä teos:

 

Siegel D.J. The  Developing Mind: Toward a neurobiology of interpersonal experience. New York: Guilford 1999 

Palombo J. Learning Disorders and Disorders of the Self in Children and adolescents. New York, London: W.W. Norton, 2001

Corrigall J. Wilkinson H: Revolutionary Connections, psychotherapy and neuroscience. London: Karnac 2003.

Pally R The mind  and brain relationships. London: Karnac 2001.

Attachment approach to life cycle

Davis H.  On learning from the patient

 

Psykiatrisia hoitomuotoja kuvaavaa kirjallisuutta:

 

Evidence-Based Psychotherapies for children and Adolescents. Lontoo 2003.

 

Suositeltavia lehtiä:

 

European Child and Adolescent Psychiatry

Journal of Learning Disabilities

Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology

Journal of Autism and Developmental Disorders

Autism

 

 

4. Koulutuspaikat ja kouluttajat

 

Erityispätevyystoimikunta myöntää yksiköille anomuksesta oikeuden toimia koulutuspaikkana, mahdollisesti määräaikaisesti. Kun koulutuspaikkaoikeutta haetaan, yksikön tulee esittää suunnitelma koulutuksen järjestämisestä, sisällöstä ja nimetä koulutuksesta vastaava henkilö, jolla tulee olla alan erityispätevyys. Mikäli koulutuspaikaksi hyväksytyn yksikön edellytykset toimia koulutuspaikkana oleellisesti muuttuvat, siitä tulee ilmoittaa erityispätevyystoimikunnalle, joka harkitsee, voiko koulutuspaikkaoikeus jatkua.

 

 

5. Ohjelman vastuutaho ja erityispätevyysasioiden käsittely

 

Erityispätevyystoimikunnassa on 6-9 jäsentä. Suomen Lastenpsykiatriyhdistystä ja Suomen Lastenneurologiyhdistystä pyydetään kumpaakin nimeämään erityispätevyystoimikuntaan kolme jäsentä. Pyritään siihen,  että kaikki yliopistolliset sairaanhoitopiirit olisivat edustettuina. Lisäksi Suomen Psykiatriyhdistys, Suomen Lastenlääkäriyhdistys  ja Suomen Neurologiyhdistys  voivat halutessaan nimetä kukin yhden edustajan. Erityispätevyystoimikunnan jäsenet nimetään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Erovuorossa on kerrallaan 2 jäsentä.

Toimikunta myöntää koulutuspaikkaoikeudet, nimeää kouluttajat, hyväksyy teoreettisen kurssimuotoisen koulutuksen ja valvoo koulutusta. Toimikunta valitsee kuulustelijat ja tekee esityksen Suomen Lääkäriliiton koulutusvaliokunnalle erityispätevyyden myöntämiseksi.

 

 

6. Pätevöitymisohjelmaan hakeutuminen

 

Ohjeet (Word-muodossa) ja suunnitelmalomakkeen voi pyytää Lääkäriliiton koulutusosastolta tai suoraan Lääkäriliiton kotisivuilta.

 

7. Nimikkeen käyttö

 

Neuropsykiatrian erityispätevyysnimikettä käytetään vain oman erikoislääkärinimikkeen yhteydessä ja oman erikoisalan kohderyhmän potilaiden hoidossa. Virkaa haettaessa erityispätevyyttä voidaan pitää lisäansiona.

 

8. Siirtymäaika

 

Kolmen vuoden siirtymäaikana Suomen Lääkäriliiton koulutusvaliokunta voi myöntää erityispätevyyden  erityispätevyystoimikunnan esityksestä lääkärille, jonka tiedot ja taidot täyttävät ohjelmassa asetetut tavoitteet, siirtymäajan määräyksin eli jo hankituilla ansioilla ilman kuulustelua.

 

 

9. Esityksen ovat tehneet seuraavat yhdistysten nimeämät jäsenet :

 

Kaija Ikäheimo (pj ), Arja Voutilainen (sihteeri), Eeva Aronen, Harri Arikka, Irma Moilanen, Anna-Kaarina Roto, Lennart  von Wendt,  Liisa Virkkunen.

 

 

9. Käsittelyt erikoislääkäriyhdistyksissä

 

Työryhmä pyytää hyväksynnän erityispätevyysohjelman luonnoksesta Suomen lastenpsykiatriyhdistykseltä ja Suomen Lastenneurologiyhdistykseltä.

 

10. Yhteyshenkilö

 

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri

Kaija Ikäheimo